Lähikuvassa Jenni Mikkonen, TEAK

SYN:in uusi jäsen Jenni Mikkonen on Teatterikorkeakoulun vastaava informaatikko.

Jenni Mikkonen Erasmus-henkilökuntavaihdossa Edinburghissa kesällä 2011 (kuva Satu Rautuma)

1. Koska aloitit nykyisessä työssäsi Teatterikorkeakoulun kirjaston vastaavana informaatikkona? Siirryin Teatterikorkeakouluun lokakuun alussa 2011.

 2. Millainen koulutustaustasi on? Valmistuin vuonna 2006 filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta, nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta. Pääaineeni oli perinteentutkimus ja sivuaineina taiteensosiologia, kulttuuriantropologia ja hallinto-oikeus. Pari vuotta vietin opintojen välissä myös Jyväskylän yliopistossa, jossa luin museologiaa ja taidehistoriaa. Lisäksi olen suorittanut avoimessa yliopistossa informaatiotutkimuksen aineopinnot, kasvatustieteen ja valtio-opin perusopinnot.

3. Miten alun perin päädyit töihin kirjastoon? Lukion jälkeen vuonna 2000 jäin viettämään välivuotta kotikaupunkiini Joensuuhun. Kuulin kaveriltani, että hän oli lopettamassa harjoitteluaan yliopiston kirjastossa ja neuvoi minua hakemaan sinne. Onnekseni pääsinkin työmarkkinatuella töihin ja sen jälkeen työ jatkui tuntityöntekijänä, lauantaipäivystäjänä, kesätyöntekijänä, sijaisena ja harjoittelijana vuoteen 2007 saakka. Joensuussa mukava työyhteisö ja hienosti hoidettu kirjasto vaikuttivat vahvasti siihen, että innostuin alasta.

4. Millaisissa tehtävissä olet toiminut aikaisemmin? Joensuun yliopiston kirjastossa työni painottui asiakaspalveluun ja kokoelmatyöhön. Vuosien varrella sain kuitenkin kosketuspintaa kirjastotyön monipuolisuuteen luetteloinnista hyllysiirtoihin. Tästä olenkin edelleen kiitollinen, että he jaksoivat perehdyttää minua alalle. Kirjastotyön lisäksi olen työskennellyt opiskeluaikana paikallisissa baareissa (hakemassa erilaista näkökulmaa asiakaspalveluun voisi sanoa!) ja elokuvateatterikeskuksen kehittämishankkeessa suunnittelijana, vastaten markkinoinnista ja yritysmyynnistä. Valmistuttuani pääsin Eduskunnan kirjastoon töihin amanuenssiksi ja informaatikoksi, kirjaston neuvontapalveluihin. Noin kahden eduskunnassa vietetyn vuoden jälkeen siirryin informaatikon sijaiseksi HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun kirjastoon, jossa pääsin opettamaan ja vastaamaan aineiston valinnasta ja hankinnasta. Haagassa meni myös pari vuotta ja matka jatkui Aleksanteri-instituuttiin, jossa työnkuvaani kuului kirjastotyön ohella viestinnästä vastaaminen. Kun näin TeaKin hakuilmoituksen ajattelin että siinä olisi minulle sopiva työpaikka. Ja onnekseni tulin valituksi.

5. Oliko Teatterikorkeakoulun kirjasto työpaikkana sinulle uusi tuttavuus? Oli. En ollut aikaisemmin edes vieraillut TeaKin kirjastossa.

6. Entä oliko teatteriala sinulle tuttua ennestään? Oli. Olen aina ollut kiinnostunut teatterista, kuten muustakin kulttuurista. Käyn paljon teatterissa, museoissa ja keikoilla, teatterissa kuitenkin mieluiten ja eniten. Myös taiteensosiologian opinnot perehdyttivät teatterin kenttään, lisäksi tein pro gradu –työni Teatteri Vunukasta.

7. Miten alku uudessa työssä on lähtenyt käyntiin? Miten työtoverit ja organisaation johto ovat ottaneet uuden nuoren johtajan vastaan? Alku on ollut haastavaa, kuten aina uuteen organisaatioon tullessa. Koskaan ei voi olla liian hyvää perehdyttämisprosessia, sen olen viime vuosina huomannut. Toivoisinkin, että kirjastot pitäisivät työprosessiensa kuvailut ajan tasalla, tai edes tekisivät sellaiset. Erityisen tärkeitä prosessikuvaukset ovat pienissä kirjastossa, joissa perehdyttämiselle ei usein ole tarpeeksi aikaa tai resursseja, ja työnkuvat ovat eriytyneitä. Alalla on myös paljon sijaisuuksia, mm. perhevapaiden myötä, jolloin sijaisen perehdyttäminen pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti ja niin ettei turhaa aika mene käytänteiden selvittämiseen.

Olen kiitollinen, että olen saanut työyhteisöstäni tukea toimia uudessa työssäni itsenäisesti, ryhtyen kehittämään kirjastoa oman näkemykseni mukaisesti. Kirjastomme henkilökunnassa on ollut paljon vaihtuvuutta, jonka takia olemme kaikki uuden oppimisen ja uusien mahdollisuuksien edessä. Onneksi meillä on kuitenkin hyvä ja toiminnan kehittämisestä kiinnostunut ilmapiiri. Työ- ja kehittämislista on pitkä, mutta onneksi nyt uudistuksia ei tarvitse toteuttaa puolessa vuodessa, kuten usein määräaikaisissa pesteissä.

8. Millainen työympäristö Teatterikorkeakoulu on? Onko opiskelijoiden ja opettajien kirjastonkäyttö/tiedonhankinta kovin erilaista verrattuna tiedeyliopistojen asiakkaisiin? Teatterikorkeakoulu on erittäin mielenkiintoinen työympäristö. Meillä on oma puvusto ja tarpeistokin! Opiskelijat ovat hyvin välittömiä eikä organisaatiomme ole kovin hierarkkinen.

Asiakkaidemme opinnot ja niiden myötä aineistotarpeet ovat erilaisia kuin perinteisissä tiedeyliopistoissa, tai humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä, joten mm. tiedonhankinta painottuu meillä enemmän jatko-opiskelijoihin, kuin perustutkinto-opiskelijoihin. Noin 60% asiakkaistamme on ulkopuolisia käyttäjiä, moni heistä opiskelee muissa yliopistoissa ja gradu-vaiheessa huomaavat aineiston löytyvän meiltä.

Kirjastonkäyttäjinä asiakkaamme ovat ystävällisiä ja arvostavat kirjastoa, he kuitenkin näyttäisivät olevan aika kovakouraisia aineistoa kohtaan.

9. Teatterikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian yhdistyminen on tämän hetken kuuma uutinen. Oletteko jo ehtineet pohtia, millaisia muutoksia tämä tuo kirjaston toimintaan? Uuden yliopiston suunnitteluprosessi on jo käynnistynyt täydellä tohinalla. Itselläni on paljon positiivisia odotuksia yhdistymisestä, mm. kirjaston palveluiden laajenemisen osalta.

Meillä on ollut jo vuosia yhteinen Arsca-kokoelmatietokanta, joten yhteisiä toimintatapoja on mietitty ennenkin. Tällä hetkellä taideyliopistolla ei ole suunnitelmissa yhteistä kampusaluetta, vaan jokainen akatemia säilyy omissa osoitteissaan, joten muutokset ja yhteistyö löytyvät todennäköisimmin yhteisin palveluin, uusina työkavereina ja näin laajempana ammattiyhteisönä.

10. Millaiseksi koet kirjaston roolin uudessa taideyliopistossa? Kirjaston rooli mille tahansa yliopistolle on hyvin keskeinen. Kirjasto on osa yliopiston tukipalveluita, jotka pyrkivät turvaamaan sen, että yliopisto suoriutuu päätehtävästään parhaalla mahdollisella tavalla. Itse koen, että yliopistokirjastolla on myös itseisarvoinen rooli osana sivistysyliopistoajattelun mukaista traditiota, josta meillä Suomessa on vahvat perinteet. Luonnollisesti kirjaston täytyy jatkuvasti seurata asiakaskuntansa tarpeita ja kehittää palvelujaan niitä vastaaviksi. Taideyliopisto kokonaisuudessaan on suuri uudistusprosessi, missä myös kirjaston toimintoja ja palveluita on hyvä punnita uudelleen.

11. Suomen yliopistokirjastojen neuvosto antaa foorumin saada vertaistukea ja kuulla hyviä käytäntöjä muilta yliopistokirjastojen johtajilta, millaiseksi koet SYNin roolin tässä tehtävässä? Olen osallistunut vasta yhteen kokoukseen, mutta tulin sieltä mukanani niin paljon tietoa kirjastoalalla olevasta kehityksestä, että olin pakahtua. On ilo päästä mukaan oppimaan noin ammattitaitoisilta ihmisiltä. Katson sen olevan esimerkillinen vuorovaikutus ja osaamisensiirtokanava, josta on hyötyä työssäni.

12. Mitä toivot Suomen yliopistokirjastojen neuvostolta jatkossa? Toiveeni liittyvät juuri vertaistukeen ja neuvoihin, joita tarvitsen erilaisissa esimiestehtävissä ja miettiessäni kirjaston linjauksia ja kehittämishankkeita.

Jenni Mikkonen & Raija Aaltonen

Advertisements
Kategoria(t): Johtaminen, Verkostoituminen, Yliopistokirjastot. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s