SYNin blogi on nyt osa SYNin verkkosivuja

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston blogia julkaistaan vastaisuudessa neuvoston verkkosivujen yhteydessä. Verkkosivujen osoite on http://yliopistokirjastot.fi/.

Voit myös siirtyä suoraan tuoreeseen blogijuttuun Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisut polttopisteessä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kamuilua oululaisittain

Helmikuussa 2003 Oulun maakunta-arkiston tuore johtaja Vuokko Joki otti yhteyttä joukkoon paikallisia ”muistisisaria ja -veljiä”. Hän pyysi meitä luokseen arkistoon miettimään ”olemmeko ja millä tavoin kamuja”. Hänen kutsunsa taustalla oli Suomessa virinnyt keskustelu arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteistyön tarpeesta ja asiaan liittyvä KAMUT-työryhmän suositus muistiorganisaatioiden tietojen yhteiskäyttöisyydestä. Toinen, aivan yhtä painava syy tämän epävirallisen yhteystyöryhmän perustamiseen oli vertaisryhmän kaipuu paikallisella tasolla. Maaliskuussa 2003 toteutuneesta tapaamisesta alkoi vireänä jatkunut oululaisten muistiorganisaatioiden kamuilu.

Ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat johtajien ryhmä, jossa mukana olivat seuraavat organisaatiot ja heidän johtajansa: Oulun maakunta-arkisto (Vuokko Joki), Oulun kaupunginkirjasto (Helvi Puolakka), Oulun yliopiston kirjasto (Päivi Kytömäki), Oulun kaupunginarkisto (Eero Ylitalo), Pohjois-Pohjanmaan museo (Ilse Juntikka) sekä Oulun lääninhallitus (Ulla Kukko).

Puheenjohtajana ja kokoonkutsujana on toiminut iloksemme kaikki nämä vuodet Vuokko Joki. Vuodesta 2009 kamuihin liittyi myös Oulun taidemuseon johtaja Anna-Riikka Hirvonen. Oulun kamujen alkuperäisestä johtajakokoonpanosta vain Vuokko Joki ja allekirjoittanut ovat enää mukana, kun useat ovat jääneet eläkkeelle ja joku siirtynyt toisiin tehtäviin. Nykyinen Oulun kamujen kokoonpano on seuraava: Vuokko Joki (Oulun maakunta-arkisto), Jouni Pääkkölä (Oulun kaupunginkirjasto), Päivi Kytömäki (Oulun yliopiston kirjasto), Sanna-Leena Eskola (Oulun kaupunginarkisto), Pasi Kovalainen (Pohjois-Pohjanmaan museo), Merja Kummala-Mustonen (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) ja Anna-Riikka Hirvonen (Oulun taidemuseo).

Oulun kamut -ajatus otettiin ilolla vastaan. Löysimme jo ensimmäisessä palaverissa hyviä perusteita ja edellytyksiä yhteistyölle, jotka ovat sittemmin osoittautuneet oikeiksi havainnoiksi. Edustamiemme muistiorganisaatioiden perustehtävä on kohtalaisen samanlainen, ja meillä on yhteisiä asiakkaita. Näimme myös tilaisuuden nostaa yhdessä muistiorganisaatioitamme enemmän esille. Resursseja ja osaamista erilaisiin hankkeisiin voidaan käyttää yhdessä, jolloin olemme pystyneet sellaiseen, mihin ei välttämättä yksin pystyisi. Koska itse kunkin resurssitilanne kuitenkin voi olla hyvinkin erilainen, sovimme heti alkuun, että kaikkien hankkeiden mukaantuloon liittyy vapaaehtoisuus, oma harkintavalta. Etuna näimme myös koulutukset, joita voidaan järjestää kaikkien henkilökunnalle yhteiskoulutuksena paikan päällä Oulussa.

Ensimmäisen kokouksen muistiossa kirjatut asiat ovat toteutuneet täysin: ”Kokouksen osanottajat totesivat yhteistyön sisarlaitosten välillä hyväksi ajatukseksi. Sovittiin periaate, että yhteisistä tapaamisista esimerkiksi kerran vuodessa pidetään kiinni, vaikka konkreettisia yhteistyöhankkeita ei olisikaan juuri sillä hetkellä meneillään. Erityisesti näyttelytoiminnassa nähtiin mahdollisuuksia yhteistyöhön ja saada näkyvyyttä ja julkisuutta kaikille osapuolille. Lisäksi johdon ja asiakaspalveluhenkilökunnan tutustuminen sisarlaitosten asiakaspalvelun ja aineiston karttumisen periaatteisiin sekä hakujärjestelmiin arvioitiin hyödylliseksi. Esille tuotiin myös kiinnostus tutustua sisaralojen teoreettiseen ajatteluun ja tulevan toiminnan näköaloihin.”

Kun katsoo taaksepäin, voi reippaasti todeta, että yhteinen näyttely- ja koulutustoiminta on ollut hämmästyttävän aktiivista. Koulutustilaisuudet ovat olleet suunnattuja ensin kamu-organisaatioiden henkilökunnalle, mutta viime vuosina myös ns. suurelle yleisölle, asiakaskunnallemme. Meidän johtajien piirissä on ideoitu aiheita ja henkilökunnasta kootut työryhmät ovat niitä toteuttaneet. Kaikki ideat eivät ole toteutuneet, mutta hyvällehän tämä reilun vuosikymmenen yhteistyön saldo näyttää:

  • Oulun 400-vuotisnäyttelyt (2003–2005)
  • Kolme koulutustilaisuutta tekijänoikeuksista sekä julkisuus- ja henkilötietolaista (2006)
  • Sukututkija asiakkaana -koulutus Oulussa ja Haapavedellä (2007) sekä Kuusamossa (2008)
  • Suomen sota -näyttely (2008)
  • Rakennettu ympäristö -koulutus (2009)
  • Kokoelmapolitiikka -seminaari (2010): Mitä muistista katoaa, mitä muistiin jää
  • Koskenniemi -ilta (2010)
  • Kokoelmapolitiikka-seminaarin toteuttaminen Kajaanissa (2011)
  • Valokuva-seminaaria: Valokuvien vastaanottamis-, järjestämis-, luettelointi- ja kuvailu-menettelyt (2012)
  • Sukutukijan tietolähteet – Oulun Kamut esittelevät aineistojaan ja palveluitaan sukututkija-asiakkaille (2013)
  • Kysy – asiantuntija vastaa: Kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikkaa potentiaalisen luovuttajan näkökulmasta – seminaari yleisölle (2014).

Mitä sitten koemme oppineemme tästä yhteistyöstä? Ilman muuta tietoa ja syvempää ymmärrystä toistemme aloista. Yhteistyötä ja avunantoa. Johtajat ovat saaneet ajantasaista missä mennään -tietoa. Lisäksi on kertynyt toistemme kokoelmien, palvelujen ja henkilökunnan tuntemusta, josta henkilökuntamme on saanut asiakaspalveluun enemmän eväitä. Tuorein tulokkaamme taidemuseo on myös muistiorganisaatio, jonka kokoelmatyön arki ja haasteet ovat varsin samankaltaisia kuin muilla kamuilla. Taidemuseon johtaja onkin todennut kamujen yhteistyön toimivan museaalisen profession vahvistajana ja tukena.

Koulutuksemme ovat olleet sekä henkilökunnan että yleisön keskuudessa suosittuja sekä hyviksi ja tarpeellisiksi todettuja. Ja olemmehan lähteneet Oulun tullista ulos vieden kamujen tietoutta maakunnan useisiin kuntiin. Koulutusten ansiosta itse kukin näkee tiettyyn asiaan liittyvät palvelut uudella tavalla, tästä esimerkkinä sukututkimus. Ja olemme saaneet myös näkyvyyttä, josta viimeisin on sanomalehti Kalevassa 14.11.2014 ilmestynyt artikkeli kamujen kokoelma- ja hankintapolitiikan yleisötilaisuudesta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: me johtajat olemme saaneet runsaasti iloa arkeemme tapaamisistamme! Aloitamme yhteisen tapaamisen kahvittelun lomassa hetken kestävällä ajankohtaisten asioiden ihmettelyllä, ”jälkiviisailla”, josta yleensä saamme hersyvät naurut – tai sitten ahdistavat tunnetilat. Yhtä kaikki, se on meille hetki puhaltaa myös niitä ahdistuksia ja asioita, joita ei välttämättä voi muualla purkaa. Kamuilkaa, se tekee hyvää!

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja
Oulun yliopiston kirjasto

Kategoria(t): Johtaminen, Kirjastoalan tapahtumat, Verkostoituminen | Kommentoi

Tuuli-projektin starttiseminaari 24.3.2015

Tuuli-projekti käynnistettiin Helsingin yliopiston kirjaston ja SYN:n tutkimuksen tuen verkoston järjestämällä seminaarilla Helsingin yliopiston pääkirjastossa 24.3.2015. Projektin tavoitteena on tarjota Suomen tutkimusorganisaatioille yhteinen työkalu aineistonhallintasuunnitelmien laatimiseen.

Starttiseminaarin esitykset käsittelivät aineistonhallinnan ja tieteen avoimuuden teemoja. Seminaarissa asetettiin Tuuli-projekti Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hankkeen kehikkoon. Juha Haataja opetus-ja kulttuuriministeriöstä kertasi ATT-hankkeen kunnianhimoiset tavoitteet ja kertoi Tuuli-projektilla olevan merkittävän roolin hankkeen tiekartassa. Sovellusasiantuntija Jessica Parland-von Essenin mukaan ATT-hankkeen myötä tutkimuksen elinkaaren eri vaiheisiin on tarjolla työkaluja, jotka tukevat esimerkiksi tutkimuksen suunnittelua, toteutusta ja julkaisemista. Aineistonhallintasuunnitelmien tekemiseen tarkoitettu työkalu on tärkeä lisä tähän joukkoon.

DSC_2580Johtava tiedeasiantuntija Aki Salo kertoi esityksessään, että Suomen Akatemialla on tarjolla ohjeistusta aineistonhallintasuunnitelman tekemiseen. Suomen Akatemia kehottaa avoimeen tieteelliseen julkaisemiseen ja suosittelee tutkimusaineistojen avaamista. Akatemia ei kuitenkaan vielä velvoita tieteen avoimuuteen, mutta se on yksi rahoituspäätöksiin positiivisesti vaikuttava tekijä.

Arja Kuula-Luumi Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta totesi, että aineiston mahdollinen jatkokäyttö on otettava huomioon jo siinä vaiheessa, kun aineiston keräämistä suunnitellaan. Tämäkin seikka korostaa aineistonhallintasuunnitelman merkitystä.

Eeva Nyrövaara valotti Helsingin yliopiston datapolitiikan ja aineistonhallinnan kiinteää yhteyttä.  Nyrövaaran mukaan Helsingin yliopiston datapolitiikassa linjattu tutkimuksen avoimuus ei tarkoita jatkuvaa avoimien ovien politiikkaa, vaan se edellyttää huolellisesta suunnittelua ja avoimuuden rajojen määrittelyä.

Projektipäällikkö Mari Elisa Kuusniemi Helsingin yliopiston kirjastosta kertoi Tuuli-hankkeen etenemisestä. Tämän vuoden aikana on tarkoitus tehdä kartoitus tarjolla olevista aineistonhallintasuunnitelmien laatimiseen tarkoitetuista järjestelmistä. Tämän jälkeen edetään loppuvuodesta työkalun valintaan. Vuonna 2016 räätälöidään ja pilotoidaan valittua järjestelmää, jonka jälkeen se otetaan vaiheittain käyttöön.

Päätteeksi seminaarin puheenjohtaja Kimmo Tuominen alusti keskustelua tiedustelemalla seminaarin osallistujilta kiinnostusta olla mukana Tuuli-projektissa. Monista korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista ilmaistiin halukkuutta osallistua projektiin.

Seminaarin esitysten kalvot löytyvät Helsingin yliopiston kirjaston tutkimusdatatiimin wikistä.

Jussi Piipponen
Helsingin yliopiston kirjasto
SYN:n yhteistyösihteeri

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Yliopistokirjastot tutkimuksen tukena – bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi

Bibliometriset palvelut alkavat olla Suomen yliopistokirjastoissa arkipäivää. Vielä muutama vuosi sitten ne miellettiin lähinnä professuurien täyttöön liittyvien viittausanalyysien tekemiseksi. Edelleen tehdään niitäkin, mutta myös yliopistojen tutkimushallinnolle, tiedekunnille ja laitoksille tuotetaan laajoja tutkimuksen arviointiin liittyviä analyysejä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvosto (SYN) ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskus järjestivät  7.10.2014 Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi -seminaarin, joka kokosi yli 150 bibliometriikasta kiinnostunutta päättäjää, kirjastoasiantuntijaa, tutkijaa ja IT-alan osaajaa. Seminaariesitystään varten SYN:n tutkimuksen tuen verkoston ohjausryhmä teki yliopistokirjastoille elokuussa kyselyn bibliometrisista palveluista. Seminaarissa kyselyn tuloksia esitteli ryhmän silloinen puheenjohtaja, ylikirjastonhoitaja Päivi Kytömäki.

Kaikki yliopistokirjastot tarjoavat tiedeyhteisössään bibliometrisia palveluja, joskin osaamisen taso sekä tekijöiden että toimeksiantojen määrät vaihtelevat kirjastoittain. Kaikki yliopistokirjastot tekevät viittausanalyyseja, etsivät tutkijoiden h-indeksejä ja lehtien impact factor -arvoja ja laskevat artikkelien ja kirjojen Julkaisufoorumi-luokituksia. Yleisin on toimeksianto, jossa tehdään kaikki nämä.

Lisäksi osa kirjastoista tuottaa KPI-indikaattoreita (AaltoCrown-indikaattori), tekee benchmark-analyysejä, verkostoanalyysejä, termikarttoja ja erilaisia muita visualisointeja. Osaamisen taso alkaa olla korkea. Kirjastoissa on henkilökunnan sisäistä koulutusta, jonka lisäksi osallistutaan sekä Suomessa että muualla järjestettäviin seminaareihin ja koulutuksiin.

Tulevaisuudennäkymät kirjastoissa ovat valoisat. Toimeksiannot yleensä ovat lisääntyneet ja lisääntyvät myös ns. pehmeissä tieteissä. Uusia mahdollisuuksia tarjoaa altmetriikka, ja myös tutkimusdataan viittaaminen on myötätuulessa. Yhteistyö yliopiston tutkimushallinnon kanssa kasvaa. Yliopiston toiminnan ohjauksessa tarvitaan yhä useammin myös julkaisuanalyysejä. Samalla muodostuu yhteinen kieli, ymmärrys ja asiantuntijuuden jakaminen.

Kirjastojen edustajia osallistuu tutkimustiedon tuotantoa käsitteleviin ryhmiin, kuten Tutkimuksen tuen ja hallinnon verkoston (TUHA) toimintaan. Kysely osoitti, että tärkeää olisi myös toimeksiantojen tilastoinnin kehittäminen ja harmonisointi.

Useissa yliopistoissa yliopiston ja kirjaston johto näkee julkaisutoiminnan arvioinnin olevan yksi kirjaston ydintehtävistä.

Maria Forsman
Johtava tietoasiantuntija, Helsingin yliopiston kirjasto

Päivi Kytömäki
Ylikirjastonhoitaja, Oulun yliopiston kirjasto

 

Kategoria(t): Tutkijapalvelut | Avainsanat: | Kommentoi

Att göra en referensguide

Hösten 2014 publicerades en ny och uppdaterad version av Hankens referensguide. Vilka förändringar medförde det och hur avlöpte arbetsprocessen inför den nya versionen? Margareta Danielsson och Susanne Holmlund på Hankens bibliotek berättar om arbetet med guiden.

Bakgrund

På Hanken har det funnits en referensguide för studerande sedan år 2006. Den första guiden sammanställdes i samband med att man tog i bruk ett program för informationskompetens på Hanken. Fyra år senare, år 2010, följde den första uppdateringen. Kontexten var då att Hanken hade tagit i bruk program för plagiatkontroll och i samband med det gjordes en satsning på utökat stöd i referenshantering. I detta skede vi kom in i arbetet. Vi fick frågor av studenterna på hur man ska hänvisa till olika typer av källor, där det saknades svar i den då existerande guiden. Vi insåg att guiden krävde en revidering, så vi gjorde vi om strukturen och utökade antalet exempel. Båda dessa versioner gjordes som vanliga word-dokument som sedan publicerades på bibliotekets webbsida i form av en pdf-fil.

Varför en ny version? Tankar bakom uppdateringen

Hösten 2014 var det så dags för nästa uppdatering. Bakom revideringen låg samma orsaker som tidigare – frågor av studerande som inte fick svar i guiden. Det fanns igen ett behov av flera olika typer av källor, i synnerhet exempel på olika typer av källor på webben. Från lärarhåll hade det också hörts önskemål om att överlag utöka antalet exempel.

Dessutom hade vi själva en tanke om att denna version skulle publiceras som en webbguide. Vi tänkte att ett webbformat skulle vara mera användarvänligt, stöda bläddring och att använda guiden mera som ett uppslagsverk än som en publikation som man läser från A till Ö. Men vi ville också göra det lättare att hålla guiden aktuell. Korrigeringar, mindre tillägg och uppdateringar kan då göras fortlöpnade och kräver inte att man samlar saker på hög för att sedan publicera en ny upplaga.

Vi ville ha en enkel layout, det fanns inte tid att satsa t.ex. på illustrationer eller ett finslipat visuellt intryck. Målet var att ha en tydlig struktur som gör det lätt att hitta olika typer av källor och att exemplen de ska framgå tydligt i texten.

En annan avgränsning som vi har gjort är att guiden är en renodlad referensguide, inte en skrivguide. Vi vill inte blanda in vetenskapligt skrivande eller frågor om språk och stil. Visst kan man säga att form och innehåll organiskt går in i varandra, men vi har valt att följa exemplet från många andra guider och separerat den tekniska delen av referenshanteringen. Den ursprungliga guiden var gjord enligt Harvard, och det hade vi givetvis ingen anledning att ändra på.

Hur gick det till? Så var arbetsprocessen

Det visade sig snart, och kanske aningen överraskande, att bytet av format också krävde en omstrukturering av innehållet. Den struktur och disposition som hade fungerat på papper, fungerade inte i en webbguide. Förutom ändringar i strukturen så utökade vi exemplen med nya typer av källor, främst källor på webben, och vi passade på att uppdatera en del av de övriga exemplen.

Den nya plattformen för guiden blev WordPress. Det valet beror bl.a. på att vi har använt samma plattform för självstudiematerial i andra kurser. Det visade sig vara ett bra val, inte enbart för att WordPress är lätt att hantera. På så sätt var guiden frikopplad från Hankens webbsida, som uppdaterades 2015. Vi kunde alltså jobba med guiden fristående utan att beröras av processen då hela Hankens webb skulle stöpas om i en ny form.

Eftersom vi jobbar på Hankens enhet i Helsingfors respektive Vasa, så har det praktiska arbetet skett på var sitt håll. Efter en inledande träff där vi främst skissade på strukturen och fördelade det praktiska arbetet, så har vi jobbat på var sitt håll och haft regelbundet oregelbundna möten via Skype. Arbetssättet har fungerat utmärkt, och då vi har träffats på distans har vi både diskuterat principfrågor och även helt konkret redigerat och uppdaterat texter i realtid. Innan guiden publicerades så hade vi den för genomläsning av en av Hankens språklärare, som gav grönt ljus.

Hur gick det sen? Publicering, reaktioner och framtid

Den nya guiden publicerades höstterminen 2014. De nya studenterna har under hösten en introduktionskurs i akademiska studier, där de ska använda guiden för referenshanteringen i kursens skriftliga uppgift. Både guiden och referenstekniken introduceras i den kursen, och på så sätt blir de nya studenterna medvetna om att det finns detta stöd för referenshanteringen.

Vilken respons har det kommit för den nya guiden? Hittills har vi fått väldigt litet respons, men det som har nått oss har varit både positivt och negativt. Det som en uppfattar som lättanvänt och lättnavigerat uppfattas av en annan som svåröverskådligt och avsaknad av struktur. Vi har alltså fått bekräftelse på vår tanke om att ett användarvänligt webbformat, men också fått höra att det var bättre förr. Om den negativa responsen blir dominerande så överväger vi att göra en komprimerad version av guidens exempel och publicera den som en pdf-fil. Men tillsvidare avvaktar vi läget.

Vi kan konstatera att arbetet med guiden har varit givande och lärorikt, men också tidskrävande. Ibland fick det oss att undra varför vi alls bemödar oss med att ha en egen guide då det redan nu finns många verkligt bra guider som ligger ute på webben, både på svenska och engelska. Det främsta argumentet för att fortsätta var signalvärdet av att ha en egen guide. Och då det redan fanns en guide så hade vi förstås en given utgångspunkt.

Vi vet också att många lärare brukar länka till referensguiden speciellt på seminariekurser i samband med kandidat- och pro gradu-avhandling. Nu finns guiden också som en länk i alla kurser i Moodle tillsammans med andra länkar för sök- och skrivhjälp. Så det finns en god medvetenhet bland lärare och studenter om att guiden finns.

Nu hoppas vi bara på en fortsatt flitig användning och på respons av våra studenter och lärare. Vi välkomnar också respons från alla andra, t.ex. från dig som har läst den här artikeln! Använd responsblanketten som finns på guidens startsida.

Hankens referensguide hittar du här

Margareta Danielsson och Susanne Holmlund
Hankens bibliotek

Kategoria(t): Aineistot, Palvelut, Tiedonhankintataidot, Uncategorized, Yliopisto-opiskelijat, Yliopistokirjastot | Avainsanat: | Kommentoi

Kokemuksia henkilökuntavaihdosta ympäri Suomea

Yliopistokirjastojen välinen henkilökuntavaihto antaa mahdollisuuden tuulettaa rutiineja, kerätä uusia ideoita, kertoa oman kirjaston hyvistä käytännöistä kollegoille sekä verkostoitua. Suomen yliopistokirjastojen neuvoston varajohtajien foorumin yhtenä tehtävänä on ollut kehittää kirjastojen välistä henkilökuntavaihtoa, luoda sille käytänteet ja markkinoida vaihtomahdollisuutta. Vuoden 2014 aikana henkilökuntavaihdossa kävi 16 yliopisto-, tiede- ja yhteiskirjastolaista ja vaihtopäiviä kertyi 41 Suomen sisällä. Suosituin vaihtokohde oli Helsingin yliopiston kirjasto, eniten vaihtomahdollisuutta käyttivät Lappeenrannan tiedekirjaston ja Oulun yliopiston kirjaston henkilökunta. Vaihtojen parasta antia ovat vierailijoiden mielestä olleet keskustelut kollegojen kanssa ja uudet näkökulmat. Kysyin, mitä vaihdosta tuumasivat vierailijat.

Miten innostuit vaihdosta ja miten valitsit vaihtopaikkasi?

Päivi Kanerva, Turun yliopiston kirjasto:

Kuulin mahdollisuudesta vaihtoon kirjaston henkilöstöinfossa ja innostuin heti. Kyselin seuraavaksi omalta esimieheltäni, mikä olisi sellainen kirjasto, johon minun kannattaisi mennä tutustumaan paremmin. Hän ehdotti, että Hankenin kirjastossa on juuri aloitettu ja ehkä saatu valmiiksikin uudenlaiseen asiakaspalveluajatteluun pohjautuva kirjaston tilojen järjestely. Suljetuista varastoista on luovuttu, kuin myös massiivisesta palvelutiskistä ja henkilökuntaa on tuotu lähemmäs asiakasta. Koska vastaavanlainen konsepti oli myös suunnitteilla meidän kirjastossamme, olisi tästä hyvä saada mallia, ideoita ja ajatusten vaihtoa.

Marja-Leena Tuomaranta, Oulun yliopiston kirjasto:

Vaihtopaikan löytäminen oli helppoa, koska olin etukäteen kiinnostunut Itä-Suomen yliopiston kirjastosta Joensuun kampuksella. Itä-Suomen yliopiston kirjasto on suurin piirtein samankokoinen Oulun kanssa ja hajaantuminen eri kaupunkeihin kiinnosti. He ottivat minut vastaan, joten ei tarvinnut enää kysellä muualta. Molemmille sopiva aikakin löytyi toukokuussa. Matkoissa ei ollut ongelmia, koska oli oma auto käytössä ja majoituskin järjestyi helposti sukulaisten avulla.

Stefan Oino, Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto:

Mielestäni Oulun yliopiston kirjasto tarjoaa laadukkaita palveluita (esim. bibliometriset palvelut, julkaisupalvelut ja IL-opetus). Kiinnitin asiaan huomiota teknillisten yliopistokirjastojen IL-verkostotapaamisessa syksyllä 2013. Samaisessa tapaamisessa kuulin ensimmäisen kerran myös SYN-vaihdosta, kun eräs informaatikko oli tuolloin vaihdossa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Kun verkostotapaamisessa oululaisten sovittiin järjestävän vuoden 2014 verkostotapaaminen, syttyi idea vaihdosta kyseisellä viikolla.

Oliko vaihtopaikan löytäminen helppoa ja miten käytännön järjestelyt onnistuivat?

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto:

Vaihtoni onnistui todella helposti ja vaivatta. Kuulin esimieheltäni osastomme palaverissa vaihtomahdollisuudesta, hän ehdotti Jyväskylää yhdeksi vaihtopaikkamahdollisuudeksi ja minä ilmoittauduin samantien halukkaaksi sinne vaihtoon. Otin itse yhteyttä sähköpostitse Jyväskylän yliopiston kirjaston hankintatoimiston silloiseen esimieheen Ulla Pesolaan. Kerroin lyhyesti omaa työtaustaani, ja ilmoitin hänelle kiinnostuksen kohteitani tarkemmin. Samoin ehdotin kolmen päivän ajankohtaa, josta olimme sopineet esimieheni kanssa. SYN:n ohjeet olivat selkeät ja helposti saatavilla. Matkaliput ja yöpymispaikan hankin itse. Ulla otti hetimiten yhteyttä, ja sovimme ajankohdan. Sovitusti sain Ullalta viikkoa ennen ajankohtaa tarkemman aikataulun ja ohjelman. Ohjelmaan tuli lisäyksiä vielä pyynnöstäni. Minut otettiin vastaan Jyväskylässä lämpimästi, ja ohjelma onnistui tosi hyvin. Tapasin paljon muitakin kuin hankintatoimiston väkeä, ja keskustelu oli tosi kiinnostavaa ja antoisaa. Työkäytänteiden vertailu ja muutenkin ajatusten vaihto oli tosi piristävää. Vaihdosta sai uutta puhtia omaan työhön.

Kuinka kauan vaihtosi kesti, millaista ohjelmaa vaihdossa oli?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Vaihto kesti kaksi päivää, ja ohjelmassa oli suurimmaksi osaksi rakennuksen, organisaation ja viestinnän esittelyä, mutta pääsin myös tutustumaan asiakaspalveluun yhdeksi iltapäiväksi hyvinkin hands on -meiningillä (kiitos ja anteeksi!). Pääsin myös osallistumaan yhteen henkilökunnan viikkokokoukseen. Oli jännittävää nähdä, miten tieto kulkee noin isossa organisaatiossa.

Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto:

Olin lokakuun alussa vaihdossa Turun yliopiston kirjastossa 2,5 päivää. Kiinnostuksen kohteet olin lähettänyt etukäteen, ja minulle oli laadittu ohjelma, joka ei kuitenkaan ollut liian tiukka. Uppouduimme monta kertaa keskustelemaan isommallakin porukalla jostakin työprosessista. Koin, että en vain minä ollut saamassa vastaanottavalta kirjastolta jotain, vaan myös vastaanottava kirjasto sai tietoa minulta meidän käytännöistämme.

Mitä vinkkejä antaisit vaihtoon lähtijälle omien kokemustesi perusteella?

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Vältä tekemästä liian paljon konkreettisia töitä vaihdon aikana. En halunnut esim. hyllyttää, koska se on sellainen työtehtävä, jonka voi yhtä hyvin tehdä omassa kirjastossa. Myös omatoiminen asiakaspalvelu voi olla hankalaa, koska monet kysymykset koskevat tiettyjen palveluiden tai laitteiden sijaintia. Lisäksi asiakaspalveluun kuuluu ohjelmia, joihin vaihdossa olevalla ei ole pääsyä. Kuitenkin kannattaa seurata sivusta, miten muut palvelevat asiakkaita. Juttele niin monen kollegan kanssa kuin mahdollista, ja seuraa, mitä he tekevät ja miten he ovat suunnitelleet niitä prosesseja, jotka sinua kiinnostavat. Tutki organisaation rakenne sekä sen edut ja haitat.

Millaista hyötyä vaihdosta oli?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Aina on kiinnostavaa nähdä, miten muualla työskennellään, pienikin pyrähdys toiseen työyhteisöön tuo uusia näkökulmia omaan työhön. Oli myös todella kiva saada viestinnän ammattilaisilta (jollainen en itse ole) näkökulmia ja vinkkejä työhön. Mukava oli myös ihan tutustua toisen kirjaston henkilökuntaan: nyt tietää, että jos joku asia askarruttaa, heiltä voi kysyä neuvoa.

Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto:

Pidin vaihtoa erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä, ja koin saaneeni siitä paljon irti. Vastaavasti turkulainen kollegani kertoi, että piristin hänen syksyään. Hänkin sai uutta virtaa työhönsä.

Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto:

Verkostoiduin uusien ihmisten kanssa. Ja tietysti opin paljon siitä asiasta, jota menin vaihtoon oppimaan.

Millaisia eroja huomasit oman kirjaston ja vaihtokirjaston toimintojen välillä?

Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto:

Kirjastojen valtava kokoero tietysti tarkoittaa isojakin eroja toiminnoissa, olemmehan suuruusluokaltamme janan aivan ääripäissä. Asiakaspalvelussa huomasin asiakkaiden määrästä johtuvan eron. Vaihtokirjaston asiakasvolyymit olivat niin suuria, ettei aikaa asiakaslähtöisyyteen juuri ollut. Pienessä kirjastossa on tottunut laajastikin vastaamaan asiakkaan tarpeisiin ja kysymyksiin, mutta vaihtokirjastossa moiseen ei mahdollisuuksia ollut jatkuvan jonon vuoksi.

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto:

Jyväskylän yliopiston ja Oulun yliopiston kirjastot ovat toiminnoiltaan ja organisaatioltaan hyvin paljon toistensa kaltaisia. Ja koska kirjastojärjestelmä ja pitkälti välittäjätkin ovat samoja, ei eroavuuksia paljon ole hankintaosastojenkaan toiminnoissa. Siksi olikin helppoa vaihtaa kokemuksia ja vinkkejä. Jatkossa on myös helpompi tehdä yhteistyötä esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteissa, kun tuntee ihmisiä. Lisäksi meidän lainaus- ja neuvontaosastoltamme tuli pyyntö, että tutustuisin Jyväskylässä myös lainauspalveluihin. Osallistun myös itse asiakaspalveluun, joten tutustuminen heidän käytäntöihinsä oli minustakin kiinnostavaa. Tutustuin myös uusien opiskelijoiden opetukseen, joka on järjestetty heillä eri tavalla kuin meillä Oulussa. Tällainen erilaisiin käytänteisiin tutustuminen antaa näkemyksiä ja pohjaa omaan kirjaston palveluiden kehittämistyöhöni.

Toitko jotain konkreettista uutta toimintatapaa mukanasi vaihdosta?

Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto:

Ideoita tuli kyllä muutamia ja jo aikaisemmin ajatuksena ollut tiskipäivystysvuorojen lyhentäminen 2 tuntiin (ennen 3 tuntia) sai tästä vahvistusta. Sen siis teimme myös täällä Oulussa. Myös jonkin verran omien käytäntöjen tehokkuus tuli vahvistettua, eli mielestäni teimme jotkin asiat tehokkaammin kuin Helsingin yliopistossa.

Kuinka jaoit omalla työpaikallasi vaihtokokemuksiasi?

Erik Lindgren, Turun yliopiston kirjasto:

Keskustelin vaihdossa esille tulleista käytännöistä omalla osastollani. Lähetin myös viestejä mahdollisesti muita osastoja kiinnostavista asioista eteenpäin. Lisäksi tein matkaraportin kirjaston intraan.

Missä tehtävissä toimiville suosittelisit vaihtoa?

Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto:

Minusta vaihto sopii kaikille. Aina on hyväksi tutustua erilaisiin tapoihin tehdä samoja asioita tai tutustua itselle uuteen asiaan. Samalla tulee katsottua omaa työtänsä kriittisesti ja voi huomata monia asioita. Matkailu avartaa aina.

Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto:

En keksi tehtävää, missä tätä ei kannattaisi tehdä. Mielestäni kirjastoissa tehtävät ja palvelut ovat kohtalaisen samanlaisia, joten sopivin väliajoin tällainen benchmarkkaus on erittäin hyvä ja virkistävä tapa tuulettaa ajatuksia. Olin erittäin tyytyväinen vierailuun. Oman hyödyn lisäksi useissa tapaamisissa jaoin myös toiseen suuntaan tietoa, eli miten meillä tehdään eri työprosessit. Koin, että nämä olivat myös mielenkiintoisia asioita.

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Oikeastaan suosittelisin vaihtoa kaikille, mutta vaihto olisi ehkä erityisen tärkeää niille, jotka eivät muuten matkusta töissä tai jotka eivät aiemmin ole nähneet, millä tavalla muissa kirjastoissa työskennellään. Henkilökohtaisesti pidin siitä, että sain tutustua muihin ihmisiin, jotka työskentelevät samanlaisten asioiden parissa kuin minä.

Miten vaihtotoimintaa voisi vielä kehittää?

Isabel Johansson, Tritonian kirjasto:

Pitäisi kannustaa ihmisiä aktiivisesti hyödyntämään tätä mahdollisuutta, kun se on kerran olemassa. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, jossa voi solmia kontakteja sekä kokea, miten sama työ tehdään muualla.

Lisätietoja vaihtomahdollisuuksista saa oman kirjaston varajohtajien foorumin jäseneltä ja omalta esimieheltä. Sivulta http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/neuvosto/asiakirjat/askmuut.html löytyvät henkilökuntavaihdon periaatteet -esite ja henkilökuntavaihtoon liittyvä sopimuslomake.

Jenni Mikkonen, SYN:n varajohtajien foorumin puheenjohtaja 2013-2014
Tietopalvelupäällikkö

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu

Haastatellut:

Terttu Illikainen, Oulun yliopiston kirjasto
Isabel Johansson, Tritonian kirjasto
Päivi Kanerva, Turun yliopiston kirjasto
Osmo Lappinen, Oulun yliopiston kirjasto
Erik Lindgren, Turun yliopiston kirjasto
Sari Lötjönen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjasto
Tanja Mononen, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjasto
Stefan Oino, Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto
Kaisa Saikkonen, Jyväskylän yliopiston kirjasto
Marja-Leena Tuomaranta, Oulun yliopiston kirjasto

 

Kategoria(t): Uncategorized, Verkostoituminen, Yhteistyö, Yliopistokirjastot | Avainsanat: | Kommentoi

LIBERin liideriopissa

Huomispäivän johtajien koulutus kuuluu LIBERin strategiseen suunnitelmaan, jonka mukaan traditionaalisen johtamisen sijaan halutaan johtajia, jotka pystyvät toimimaan nopeasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa. Koulutus on suunnattu henkilöille, jotka ovat esimiesasemassa ja halukkaita ottamaan vastuun kokonaisen organisaation johtamisesta lähitulevaisuudessa.

Seuraava koulutus alkaa Lontoossa kesällä 2015 ja siihen ehtii vielä hakea 13.2. mennessä. Nykyisin nimi on LIBER LEADERSHIP DEVELOPMENT PROGRAMME ja lisätietoa löytyy LIBERin sivuilta osoitteesta http://libereurope.eu/liber-leadership-development-programme/

Seuraavassa esittelen kokemuksiani vuonna 2013 ja 2014 toteutetusta LIBERin johtajakoulutuksesta.

Lähijakso 23.-25.6.2013 München, Saksa

Edellytykset täyttyivät kohdaltani juuri ja juuri, joten päätin esimieheni suostumuksella hakea tähän kiinnostavaan kansainväliseen koulutukseen, jota voi verrata esimerkiksi JETiin eli johtajan erikoistutkintoon. Kun tieto pääsystä tuli, olin ensin iloinen, sitten hämmentynyt ja lopulta päädyin miettimään, että mihin olen taas itseni saattanut.

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Baijerin valtionkirjastossa on todelliset tiedon portaat. Kuva Marita Ahola

Hakijoita koulutukseen oli ollut 27 ja 18 valittiin. Osallistujia oli Ranskasta, Saksasta, Hollannista, Iso-Britanniasta, Espanjasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Unkarista ja Suomesta.

Ihan ensimmäinen haaste oli kävellä uppo-outojen ulkomaisten huippuammattilaisten edessä ja kertoa, mitä odottaa koulutukselta. Sain sanottua jotain siihen suuntaan, että haluan oppia tuntemaan itseäni paremmin johtajana ja oppia puhumaan strategiakieltä. Samantyylisiä odotuksia oli myös muilla. Toiseksi tutustuimme vieruskaveriin ja esittelimme hänet. Siitä se sitten alkoi: hämmästyttävää miten nopeasti tulimme tutuiksi, luottamus välillämme syntyi ja pystyimme jo tekemään toisistamme mm. Joharin ikkuna-analyysia.

Oman itsen tuntemus lisääntyi Myers-Briggsin tyyppi-indikaattoritestin avulla. Testi oli tehty ennen lähijaksoa, ja jaksolla vielä varmistettiin oma tyyppi, joka kyllä saattoi muuttuakin. Oli avartavaa ja kiehtovaakin tutustua erilaisten tyyppien tapoihin ajatella ja toimia. Tämän kokemuksen perusteella uskaltaudun väittämään, että aika monta ristiriitaa ja konfliktia työpaikalla on vältettävissä, kun ymmärretään paremmin toisten ajattelu- ja toimintatapaa.

Kurssin vetäjien kokemus ja osaaminen on aivan huippua ja omalta osaltaan vaikutti ryhmähengen syntymiseen. Roger Fieldingin osallistava ja inspiroiva tapa avaa omatkin luovan ajattelun hanat. Janet Wilkinson puolestaan on erittäin karismaattinen ja luonteva johtaja; ei tulisi mieleenkään lintsata jostain tehtävästä, jonka hän on antanut. Lisäksi tarvitaan tietysti oma sitoutuminen, mutta kaikki olivat erittäin motivoituneita.

Action learning -sets

Action learning on menetelmä, jossa ryhmästä yksi esittää ongelman, johon haluaa ratkaisun. Ryhmän muut jäsenet kysyvät kysymyksiä, jotka eivät saa olla kysymyksen muotoon puettuja hyviä neuvoja tai ratkaisuja, vaan niiden on vietävä asiaa eteenpäin ongelman omistajan itsensä ratkaistavaksi. Tämä osoittautui hyvin vaikeaksi; olemme tottuneet työskentelemään siten, että ideoimme ja annamme hyviä neuvoja, joskus silloinkin, kun niitä ei kukaan kysyisikään. Kyseessä on siis valmentava tapa antaa ongelman omistajan oppia prosessista ja myös löytää itse vastauksensa.

Kysymykset voivat olla esimerkiksi seuraavia: Mikä olisi paras lopputulos tästä? Kuinka tärkeä tämä asia on sinulle? Mitä tarvitaan, että saat tämän tapahtumaan? Mitä teet seuraavaksi? Mikä on toiminut, mikä ei? Kysymykset ovat siirrettävissä mihin tahansa ongelmaan.

Harjoittelujakso 24.-28.3.2014 Trinity College Library, Dublin

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa.  Kuva Marita Ahola

Trinity College maaliskuisessa sateessa ja paisteessa. Kuva Marita Ahola

Koulutukseen kuului harjoittelujakso jossain LIBERin jäsenkirjastossa ja jokainen osallistuja sai oman tutorin, jonka tehtävänä oli olla yhteydessä mahdollisiin vastaanottajakirjastoihin ja toimia suosittelijana. Ilman suosittelijaa on todella vaikeaa päästä vaihtoon/harjoittelemaan esimerkiksi Trinity Collegeen, kuten myöhemmin kuulin mentoriltani Trevor Pearelta.

Trevorilla on pitkä ura esimiehenä ja johtajana, joten hän oli erinomainen roolimalli ja keskustelukumppani. Lisäksi tutustuin kirjaston eri osastoihin ja ihmisiin.

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron "Sphere Within Sphere" Kuva Marita Ahola

Berkley Library ja Arnaldo Pomodoron ”Sphere Within Sphere” Kuva Marita Ahola

Trevor kiinnostui puolestaan Suomesta ja Tritoniasta, joten hän teki vastavierailun heti elokuussa 2014. Hän kävi myös Helsingissä tutustumassa Kaisa-kirjastoon ja Kaupunkiverstaaseen. Tritoniassa esittelimme mm. verkkopalveluitamme, EduLabin toimintaa ja kaksikielisyyttä toiminnassamme. Käytimme häntä myös Unescon maailmanperintöalueella ihastelemassa ainutlaatuista saaristomaisemaamme ja Suomen pisintä siltaa.

Valitsin Trinity Collegen kirjaston, koska halusin tutustua kirjastoon, jolla on pitkä traditio selvittääkseni, kuinka siellä pystytään vastaamaan nykypäivän haasteisiin. Lisäksi Irlannin kaksikielisyys kiinnosti kaksikieliseltä alueelta tulijaa. Trinityssä on opiskelijoita suurin piirtein saman verran kuin Vaasassa eli 12 000. Palvelemme siis samaa määrää opiskelijoita. Vähän samankaltaisuutta, mutta paljon eroakin.

Lähijakso 29.6.-1.7.2014 Riika, Latvia

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Iloiset oppijat Valon Linnassa Riiassa. Kuva Friedel Grant/LIBER

Toinen lähijakso oli Riiassa kesällä 2014. Ryhmä oli jotenkin hitsautunut enemmän yhteen vuoden aikana, vaikka kaikki eivät olleetkaan suoraan tekemisissä toistensa kanssa. Tuskin maltoimme odottaa kuulumisiemme kertomista. Innostusta laimensi hiukan edessä oleva haaste: johtaja on sairastunut ja tehtävämme oli esitellä kirjaston strategia organisaation asioista päättäville ilman PowerPointia. Noinhan voi tapahtua ihan todellisessakin elämässä, ja oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia puheenvuorot olivat. Harjoitus oli erittäin hyödyllinen ja voimaannuttava, vaikka ensin ajattelin, että ilman PP:tä en voi mitenkään pysyä asiassa ja onnistua.

Harjoittelimme myös nopeita neuvonantoja; jokaisella oli minuutti aikaa keksiä ratkaisu kunkin esittämään ongelmaan. Tässä pääsimme antamaan hyviä neuvoja, eikä tarvinnut ollenkaan käyttää valmentavaa otetta. Eräs kollega tosin kommentoi, että nyt hänellä on 15 ongelmaa lisää, joita ei tiennyt aiemmin olevan.

Lopuksi

Miten odotukseni täyttyivät? Sain itselleni kansainvälisen verkoston ja luotettavia kollegoja ympäri Eurooppaa, opin itsestäni hyvin paljon ja sain myös välineitä pitää niitä strategiapuheita. Oppiminen ja omien rajojen luvalliset ylitykset jatkukoon.

Intensiiviset, pitkät päivät olivat innostavia, mutta pakko myöntää, myös aika uuvuttavia. Vieraalla kielellä terävänä pysyminen vaatii hieman enemmän kuin sama suomeksi. Toisaalta sain enemmän kuin, jos olisin ollut kotoisessa ryhmässä; itselleni oli erittäin palkitsevaa huomata, että pärjään, minulla on jotain annettavaa muille ja ennen kaikkea niin paljon opittavaa. Kiinnostavaa oli tietysti kuulla johtamiskulttuurista muualla.

Minuun voi myös ottaa yhteyttä lisätietoja kaivatessaan, marita.ahola[at]tritonia.fi.

Marita Ahola, varajohtaja Tritonia

P.S. Kurssilla luettavasta kirjallisuudesta löytyy suurin osa Tritoniasta ja yhden eli Real Leaders Don´t Do PowerPoint saa lainaksi minulta.

Kategoria(t): Johtaminen, Kansainvälisyys, Yhteistyö, Yliopistokirjastot | Avainsanat: , | Kommentoi

Ny plattform för bibliotekssamarbete i Norden

I maj 2013 grundades en ny plattform för bibliotekssamarbete i Norden. Då bildades Planeringsgruppen för biblioteksservice inom NUAS. Vad är då NUAS och varför denna planeringsgrupp?

NUAS är en förkortning för det Nordiska Universitetsadministratörssamarbetet – en organisation som förenar 60 universitet och högskolor i Norden med syftet ”att främja universitetsadministratörernas professionella kompetens, sprida kännedom om god administrativ praxis och att skapa kontakter och bygga nätverk mellan de nordiska universiteten på alla administrativa nivåer”. Arbetet inom NUAS görs främst inom s.k. planeringsgrupper (även kallade nätverksgrupper) som grundats inom olika administrativa sektorer såsom ekonomi, HR, fakultetsadministration, forskning och innovation, IT, dokumenthantering och arkiv m.fl.

Överraskande nog saknade biblioteken en plattform för samarbete i detta sällskap trots att bibliotekssamarbetet i Norden har långa traditioner. Därmed saknades också bibliotekens röst på de möten som planeringsgruppernas ordförande regelbundet håller i anslutning till NUAS’ styrgruppsmöten. För att avhjälpa denna brist gjorde Åbo Akademi ett initiativ till NUAS’ styrgrupp att grunda en planeringsgrupp för biblioteken. Initiativet föll i god jord och Planeringsgruppen för biblioteksservice, den trettonde i ordningen, kom till med syfte ”att genom sin verksamhet inspirera och ge stöd för bibliotekens utveckling av service för forskning, studier och forskningsadministration”. Vidare stadgas det att ”gruppen ska ge en plattform för professionellt erfarenhetsutbyte för biblioteksanställda och se till att kunskap och god praxis utväxlas”.

Medlemmar i gruppen är Margareta Hemmed (Göteborgs universitet), Lars Burman (Uppsala universitet), Ellen Vibeke Knudsen (Århus universitet), Claus Vesterager Pedersen (Roskilde universitet), Bente R. Andreassen (Universitetet i Oslo), Hanne Graver Møvig (Universitetet i Agder), Gunnhildur Björnsdóttir (Islands universitet), Susanna Parikka (Universitetet i Lappland) och Pia Södergård (Åbo Akademi).

Planeringsgruppen för biblioteksservice strävar efter att samarbeta med övriga planeringsgrupper inom NUAS, med branschens utbildningsinstitutioner och med nationella biblioteksorganisationer inom Norden i avsikt att ordna gränsöverskridande aktiviteter som är till nytta för planeringsgruppens målgrupp – alla de som arbetar inom universitetens biblioteks- och informationsservice. Den allra första aktivitet som gruppen är med om att planera är ett gemensamt seminarium om inlärningsmiljöer med tre andra planeringsgrupper: Studieadministration, Byggnader & Miljö samt IT. En styrka inom NUAS är utan tvivel den nära tillgången till andra nätverk inom universiteten.

Pia Södergård, ordförande för Planeringsgruppen för biblioteksservice
Överbibliotekarie, Åbo Akademis bibliotek

Kategoria(t): Kansainvälisyys, Verkostoituminen, Yhteistyö, Yliopistokirjastot | Kommentoi

Kirjastopalvelujen arvoa mittaamassa

Kirjastopalvelujen laadun ja tehokkuuden mittaaminen on ajankohtainen teema tieteellisissä kirjastoissa kaikkialla maailmassa. Se tuli hyvin ilmi Espoon Dipolissa 2.-6. kesäkuuta pidetyssä kansainvälisessä IATUL-konferenssissa, jonka teemana oli ”Measures for Success – Library Resources and Effectiveness under Scrutiny”. Konferenssiin osallistui 180 teknillisten yliopistokirjastojen edustajaa 29 maasta, ja isäntänä toimi tänä vuonna Aalto-yliopiston kirjasto.

ryhmakuva

Kirjastot kilpailevat yliopistojen muiden laitosten kanssa samoista niukkenevista resursseista. Tästä johtuen kirjastojen johtajien on tuotava neuvottelupöytään omat palvelunsa mitattavassa muodossa.
‒ Tämä on yksi esimerkki, joka osoittaa kirjastopalvelujen kvantitatiivisen mittaamisen tärkeyttä, mihin taas sisältyy asiakkaiden tyytyväisyys, prosessien tehokkuus, voimavarojen hyödyntäminen, innovaatioiden mahdollisuus, laatujohtaminen, rakenteiden joustavuus ja paljon muuta, totesi IATUL:n (International Association of Scientific and Technological University Libraries) presidentti Reiner Kallenborn.

Konkreettisimmin kirjastotyön arvon mittareita, kuten artikkelien latausmääriä, investointien tuottoprosenttia (ROI) ja akateemisen toiminnan tukeminen, käsitteli yksi keynote-puhujista, professori Carol Tenopir Tennesseen yliopistosta. Australialaisessa Wollongongin yliopiston kirjastossa tehty tutkimus taas todistaa, että opiskelijat menestyvät sitä paremmin, mitä enemmän he käyttävät kirjastojen aineistoja hyväkseen.

Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.

Professori Carol Tenopir puhui akateemisten kirjastopalvelujen arvon mittaamisesta ja lisäämisestä.

Konferenssin toisen päivän teemana oli bibliometriikka, skientometriikka ja altmetriikka, johon johdatteli dr. Rafael Ball Regensburgin yliopistosta. Bibliometrisiä menetelmiä voi käyttää paitsi tutkimuksen tulosten mittaamiseen, myös hyödyntää kirjaston kokoelmien kattavuuden arvioinnissa.

Kirjastopalvelujen ja –tilojen kehittäminen paremmin asiakkaiden tarpeita vastaaviksi oli myös monien esitelmien teemana. Kuultiin esimerkkejä siitä, miten kirjastotiloja on muutettu viihtyisiksi oppimisympäristöiksi yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kirjastojen tulisi pyrkiä joustavuuteen ja ketteryyteen, ja liikkua siellä, missä asiakkaat ovat.

Ehkä hauskimman esitelmän pitivät dr. Grace Saw ja Janine Schmidt, jotka puhuivat mm. kirjaston palveluiden markkinoinnista, kun kirjastot ja asiakkaat muuttuvat yhä enemmän virtuaalisiksi. He käyttivät esimerkkinä Legoa, josta kirjastot voisivat ottaa mallia markkinoinnissaan. Legon arvoja ovat mm. mielikuvitus, luovuus, hauskuus, oppiminen, välittäminen ja laatu. Onnistumisen avaimia ovat mm. online-palvelut ja verkkosivujen tehokkaampi käyttö.

Myös konferenssin ensimmäisen keynote-puhujan Mikko Hyppösen (F-Secure) esitys oli mainio. Hän varoitteli internetissä vaanivista kyber-vaaroista. Tiedonhakujakin tehdessämme jätämme verkkoon jälkiä ja tietoja itsestämme.

Paljon hyviä esitelmiä kuultiin myös mm. kirjastoammatin tulevaisuudesta ja informaatiolukutaidosta. Kaikki esitelmät ovat saatavissa myöhemmin syksyllä IATUL:n verkkosivuilla.

IATUL (International Association of Scientific and Technological University Libraries) on kansainvälinen yliopistokirjastojen maailmanjärjestö, joka järjestää konferensseja vuosittain, nyt jo 35. kerran. Vuosittaisessa tapaamisessa tärkeää on myös yliopistokirjastoväen verkostoituminen ja kokemusten vaihtaminen kollegoiden kanssa.

Tänä vuonna isäntänä toimii Aalto-yliopiston kirjasto. Järjestelyihin osallistui yhteensä 33 Aalto-yliopiston kirjaston työntekijää.

Leila Juusola, tietoasiantuntija, Aalto-yliopiston kirjasto

Kategoria(t): Kansainvälisyys, Kirjastoalan tapahtumat, Laatutyö, Yliopistokirjastot | Kommentoi

”Jos pidät suusi kiinni, sinua ei ole olemassa!”

Noin 20 ”informaatiovalmentajaa” eri puolilta Suomea kokoontui kirjastoalan järjestöjen Minerva-yhteistyöryhmän työpajaan ”Kirjastotyö. Nyt! Osaaminen näkyviin”. Siinä etsittiin keinoja kirjastotyön arvostuksen ja tunnettuuden lisäämiseksi. Suomessahan kirjastot kyllä tunnetaan ja niitä rakastetaan, mutta tuskin monikaan tietää, mitä kirjastotyön ammattilaiset tekevät työksensä.

Tilaisuuden avauskeskustelua johtivat järjestöviestinnän asiantuntija Noora Jokinen ja Akavan erityisalojen Jaakko Korpisaari. Heidän kolkko viestinsä kaikessa lyhykäisyydessään oli, että kaikki taantuma näkyy hyvin kirjastoissa sekä että meidän on itse huolehdittava, ettei kirjastojen elinvoima häviä. Tämän varmistamiseksi on uudenlaisen kirjastoimagon luominen välttämätöntä. Tätä ei kukaan muu tee puolestamme. Palkankorotuksiakaan on turha odottaa nykyisenkaltaisen ”lainastotäti”-imagon ja muinaisuudesta kumpuavan kirjastonimikkeistön pohjalta.

Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saarti piti alustuksen aiheesta ”Mitä minä osaan? Kirjastoalan osaaminen näkyväksi”. Puheessa nousi esiin vahvoja näkemyksiä. ”Jos pidät suusi kiinni, sinua ei ole olemassa!”, hän aloitti ja jatkoi muistuttamalla, ettei kirjasto ole enää itseisarvo, vaan kaikesta toiminnasta on pystyttävä esittämään selkeitä lukuja. Samaan hengenvetoon hän haikaili ajastaan edellä olevien johtajien perään todeten suomalaisen johtajuuden olevan kerrassaan jälkijättöistä. ”Jos me emme itse sanele kirjastotyötä, jotkut muut sen kyllä pian tekevät!” Saarti lisäksi vertasi nykyisenkaltaista kirjastotyötä varaston hoitamiseen, joka ei sisältönsä puolesta paljonkaan eroa vaikkapa Alepan kassanhoitajan päivittäisistä työtehtävistä. Hän näki lähitulevaisuuden menestyvät, ”jälkidigitaaliset” kirjastot tiedon välittäjinä ja niiden henkilökunnat erityisasiantuntijoina. ”Entä kuka on asiantuntija?”, Saarti kysyi ja vastasi itse saman tien: ”Asiantuntija on se, joka kutsutaan puhumaan.”

Loppuiltapäivä koostui työskentelystä eri teemoihin liittyvissä työpajoissa. Tällaisena aikana, jolloin kaikki mitä voi automatisoida, automatisoidaan, onkin jo viimeiset hetket kokoontua yhdessä pohtimaan näitä kirjastojen olemassaolon kohtalonkysymyksiä. Työpajaryhmät aikovat jatkaa työskentelyään vuoden vaihteeseen saakka. Toivoakseni silloin on jo odotettavissa jotain uudenlaista kumua kirjastoalalta.

Mikko Hyötyniemi
tietopalvelusihteeri, Lapin korkeakoulukirjasto, Arktinen keskus

Kategoria(t): Verkostoituminen, Yliopistokirjastot | Kommentoi